Muistelisin, että vanhoilla säännöillä oli tarkempaa, ettei katsonut koiraan suorituksen aikana. Hyvin usein tuli pistemenetyksiä tuomarin - muuten hyvä, mutta ohjaaja katsoi koiraa - kommentin jälkeen. Nyt kontaktihakuinen juttu on jossain määrin muuttanut arvostelua.
Tällaisen alustuksen jälkeen pitäisi saada jotain viisasta aikaan, mitä seurauksia tästä on ollut.
Yksi impulssi oli Tummun kanssa "huippuun" hiotut kaksi liikettä, kapulan pito. Kauko-ohjaus. Näissä liikkeissä on erinomainen mahdollisuus toteuttaa otsikon sanomaa.
- Hallinta! Luottamus! Koiran ja ohjaajan tyytyväisyys!
Tässä peruspilareita, kun tehdään koirasta kisakoiraa, kotikoiraa, temppukoiraa, työkoiraa......
- Palotellaan yksi liike:
Kapulan pito. Siirry koiran eteen, (hallinta, koira jää paikalle) Anna koiralle kapula, (luottamus) Odota. (luottamus) Ota kapula, (hallinta). Kehu koira, (tyytyväisyys).
Nyt äkkiä tulee mieleen, mitä hullua, tavallinen liike!.
Mutta poitti on se, että sinulla on joko side silmillä, tai katsot niin tiukasti horisonttiin, ettet näe koirasta edes hännän päätä! HYVÄ LIIKE.
Otsikon mukainen juttu jatkuu..... huomenna.
torstai 14. tammikuuta 2016
lauantai 9. tammikuuta 2016
Suden jäljet?
Kaija huomasi välitiellä oudot jäljet, kävimme Tummun kanssa niitä katsomassa. Mutta en tällä syömällä usko, etteivätkö ole sittenkin koiran jäljet.
torstai 7. tammikuuta 2016
Mielen itsensä ja koiran hallintaa, luottamusta. 7.1.2016
Hallinta ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Sellainen hallinta, josta luottamus puuttuu on pelolla hankittua, eikä sillä ole mitään tekemistä kahden elollisen kanssakäymisessä.
Pieni hallinta-luottamus testi, tai koulutus on helppo teoriassa, mutta kaikkine vivahteineen vaikea käytännössä. Periaate on, että koira luottaa ohjaajaan ollessaan itse puolustuskyvytön.
Koirallakin on hyvin vahva tarve hallita tilannetta, tilanteita. Se haluaa varmistaa aina hyökkäys ja pakotiet. Jos koiraa ja sinua uhkaa vaikkapa iso susi, tai karhu, minulla on rynnäkkökivääri lipas täynnä, ei koira luota minuun yhtään kummemmin vaikka kädessäni olisi kärpäslätkä. Kyllä se haluaa vapauden toimia.
Tällainen lähtökohta tälle yksinkertaiselle toiminnalle.
- Istu mukavasti tuolilla. Koira eteen istumaan, peukalot pannan alle, etusormet korvien (koiran) taakse, peukalon hangat koiran poskiin tukevasti. Ruuvipenkkimäinen ote koiran päästä, ja vähintään puolenminuutin rauha. Koko ajan koiraa silmiin tuijottaen. Kun huomaat, ettei koira enää halua liikkua, vaan jähmettyy, tai rentoutuu, paina nenäsi koiran nenään kiinni, noin viiden sekunnin kuluttua homma on ohi.
Ensimmäinen kerta on enemmän luonnetestimäinen testi. Kun se on ohi, voidaan sama tehdä koulutusmielessä jopa monta kertaa päivässä, tällöin on huomioitava, että saavutit koiran sataprosenttisen luottamuksen.
Koirat eivät ole samanlaisia, kannattaa tarkkailla, mikä vaikutus testin kululla on koiraa, ennenkaikkea kannattaa tarkata omaa käytöstä, sen täytyy olla varmaa, koiran huomioon ottavaa, ja Milanin sanoin hyvää energiaa huokuvaa.
Testistä pitää jäädä elämää suurempi tunne, olen koirani kanssa yhtä!
Pieni hallinta-luottamus testi, tai koulutus on helppo teoriassa, mutta kaikkine vivahteineen vaikea käytännössä. Periaate on, että koira luottaa ohjaajaan ollessaan itse puolustuskyvytön.
Koirallakin on hyvin vahva tarve hallita tilannetta, tilanteita. Se haluaa varmistaa aina hyökkäys ja pakotiet. Jos koiraa ja sinua uhkaa vaikkapa iso susi, tai karhu, minulla on rynnäkkökivääri lipas täynnä, ei koira luota minuun yhtään kummemmin vaikka kädessäni olisi kärpäslätkä. Kyllä se haluaa vapauden toimia.
Tällainen lähtökohta tälle yksinkertaiselle toiminnalle.
- Istu mukavasti tuolilla. Koira eteen istumaan, peukalot pannan alle, etusormet korvien (koiran) taakse, peukalon hangat koiran poskiin tukevasti. Ruuvipenkkimäinen ote koiran päästä, ja vähintään puolenminuutin rauha. Koko ajan koiraa silmiin tuijottaen. Kun huomaat, ettei koira enää halua liikkua, vaan jähmettyy, tai rentoutuu, paina nenäsi koiran nenään kiinni, noin viiden sekunnin kuluttua homma on ohi.
Ensimmäinen kerta on enemmän luonnetestimäinen testi. Kun se on ohi, voidaan sama tehdä koulutusmielessä jopa monta kertaa päivässä, tällöin on huomioitava, että saavutit koiran sataprosenttisen luottamuksen.
Koirat eivät ole samanlaisia, kannattaa tarkkailla, mikä vaikutus testin kululla on koiraa, ennenkaikkea kannattaa tarkata omaa käytöstä, sen täytyy olla varmaa, koiran huomioon ottavaa, ja Milanin sanoin hyvää energiaa huokuvaa.
Testistä pitää jäädä elämää suurempi tunne, olen koirani kanssa yhtä!
sunnuntai 3. tammikuuta 2016
Susi ja koira? 3.1.2016
Jotku viisaat ovat sanoneet, ettei susi kesyynny samalla lailla kuin koira. Tässä ovat varmasti oikeassa. Syynkin löytäneet, susi kasvaa elinkaaren aikana pennusta aikuiseksi, siitä vanheten loppuun asti. Koira sitävastoin kasvaa pennuksi, mutta nyt se ero, se myös jää osittain pennuksi.
Mitä tämä höpinä?
Olen katsellut - luonto-ohjelmaa - pohjolan susista, yksi ominaisuus pistää naamaan kun tarkkailee susien käyttäytymistä haaskalla. Niillä kaikilla on kova hätä saada varastettua jonkinlainenkaan nahan palanen, joka sitten kiikutetaan hirmuista kyytiä kauaksi metsään, - Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän - sanoo raamattu, jos sudet hikoilis, tämä pätisi niihin paljon paremmin kuin nykyajan ihmisiin.
Koirat, esimerkkinä Tummu ja Humu, Tummu söi jotain ihmisiltä jäänyttä ruokaa, Humuakin se kiinnosti, niin tuo julkesi nuolla Tummun suupieliä sen syödessä! Pentu, mikä pentu!
Mitä tämä höpinä?
Olen katsellut - luonto-ohjelmaa - pohjolan susista, yksi ominaisuus pistää naamaan kun tarkkailee susien käyttäytymistä haaskalla. Niillä kaikilla on kova hätä saada varastettua jonkinlainenkaan nahan palanen, joka sitten kiikutetaan hirmuista kyytiä kauaksi metsään, - Otsasi hiessä sinun pitää leipäsi syömän - sanoo raamattu, jos sudet hikoilis, tämä pätisi niihin paljon paremmin kuin nykyajan ihmisiin.
Koirat, esimerkkinä Tummu ja Humu, Tummu söi jotain ihmisiltä jäänyttä ruokaa, Humuakin se kiinnosti, niin tuo julkesi nuolla Tummun suupieliä sen syödessä! Pentu, mikä pentu!
lauantai 26. joulukuuta 2015
Tummu on niitä koiria...26.12.2015
Jossakin vaiheessa jokin koulutus kääntyy "itseään" vastaan. Tämä, jos joku on koirakohtaista. Kovin viriili ja villi uros, tai narttukin voi olla asiasta toista mieltä.
Mutta harkitseva, jo kypsään ikään ehtinyt vanhapiika on ensimmäisen lauseen koiria.
Miksi tällaista yksinkertaista totuutta pitää blogiin kirjoittaa? Siksi, että se pitää huomioida kun kisakoiraa ruuvataan kuntoon.
Seuraavassa lyhyt esimerkki, asian voisi ajatella positiivisella mielellä, jota se ei ole.
Ovesta ulos: Tummu on nyt joka kerta pysäytetty istumaan ennen ulos menoa, pari kertaa piti korjata ja palauttaa kun meinasi mennä omin takein portaille.
Ja sitten se asia: Tummu huomasi, että vähimmällä pääsee, kun ei mene ulos lainkaan.
Siirretään kilpakentille tämä: Esim. Z ta liikkeen liikkeestä istumisen toisessa osiossa, kun ohjaaja tulee koiran takaa, ottaa sen vauhtiin mukaan, voisi Tummu jäsähtää paikalle, jos ei koko ajan varo koulutuksessa tämän ominaisuuden esille tuloa. Toinen varottava seikka Tummun luontosella jätöt, ja niiden harjoittelu. Huolimattomasti harjoiteltuna Tummu alkaisi tarjota niitä esim. seuraamisen yhteydessä. Tällaisia koirakohtaisia "ongelmia" löytyy. Jotku koirat saattavat kestää yllämainttujen aisioiden huolimattomankin koulutuksen läpi elämänsä ilman ongelmia.
Mutta harkitseva, jo kypsään ikään ehtinyt vanhapiika on ensimmäisen lauseen koiria.
Miksi tällaista yksinkertaista totuutta pitää blogiin kirjoittaa? Siksi, että se pitää huomioida kun kisakoiraa ruuvataan kuntoon.
Seuraavassa lyhyt esimerkki, asian voisi ajatella positiivisella mielellä, jota se ei ole.
Ovesta ulos: Tummu on nyt joka kerta pysäytetty istumaan ennen ulos menoa, pari kertaa piti korjata ja palauttaa kun meinasi mennä omin takein portaille.
Ja sitten se asia: Tummu huomasi, että vähimmällä pääsee, kun ei mene ulos lainkaan.
Siirretään kilpakentille tämä: Esim. Z ta liikkeen liikkeestä istumisen toisessa osiossa, kun ohjaaja tulee koiran takaa, ottaa sen vauhtiin mukaan, voisi Tummu jäsähtää paikalle, jos ei koko ajan varo koulutuksessa tämän ominaisuuden esille tuloa. Toinen varottava seikka Tummun luontosella jätöt, ja niiden harjoittelu. Huolimattomasti harjoiteltuna Tummu alkaisi tarjota niitä esim. seuraamisen yhteydessä. Tällaisia koirakohtaisia "ongelmia" löytyy. Jotku koirat saattavat kestää yllämainttujen aisioiden huolimattomankin koulutuksen läpi elämänsä ilman ongelmia.
sunnuntai 20. joulukuuta 2015
Padon purku. 20.12.2015
Joulunaikana pitää koirienkin elää hillittyä, keskiluokkaista maalaiselämää. Tähän yhtenä osana kuuluu varominen, ettei kuusi kaadu, ettei ylisuuret pöytäliinat lähde mukana, ettei ikkunoissa olevat koristeet varise lattialle, ja suurimpana riesana, etteivät umpimatot mene yhteen sykkyrään, kun tulee äkkilähtö.
Äkkilähdöt voi eliminoida vähiin ennakoimalla koirien liikkeet. Tummu portaitten alle häkkiin, Humu pesuhuoneeseen. Nyt voi vieraat tulla, jotka ovat suurin houkutus panna ranttaliksi, siinä unohtuu kokoon menevät matot.
Tässä tilanteessa saan Tummun pysähtymään käskyllä niille jalansijoille, millä se seisoo. Tämä onnistuu myös elävässä elämässä. Tähän asti kaikki hyvin.
Mutta Tummu alkaa padota! Miten sen purkaa. Tietenkin voi kopata koiran syliin ja kantaa vieraiden ohi, heittää portailta ulos..... Mutta siinä koira ei opi mitään.
Kumma kyllä, padon voi purkaa saamalla Tummun pää alas. Se käy näppärästi laittamalla napuista jonon ulko-ovelle asti. Siinä se purkautuu niitä napostellessa kuin tuhka tuuleen.
No oppiiko koira mitään? Pitäisikö sen oppia kun homma toimii aika mukavasti. Mutta........Hyödyllinen taito koiralle ja ohjaajalle olisi pystyä purkamaan pato kivuttomasti. Tummulle käyttäisin ruokaa, ja joitain hullua käskysanaa joka jonkin ajan kuluttua painaisi Tummun pään maahan, no, Tummuhan luulisi että siinä on makupala.
Humulla padon purku voi voi. Ensinnäkin Humun pato liittyy niin vahvasti laumaviettiin, ohjaaja keskeisesti, että sen on vaikea ymmärtää miksi pitäisi luopua käytännöstä, jota on hiestetty vuosi kausia. Kai sekin ruualla jotenkin onnistuisi.
Äkkilähdöt voi eliminoida vähiin ennakoimalla koirien liikkeet. Tummu portaitten alle häkkiin, Humu pesuhuoneeseen. Nyt voi vieraat tulla, jotka ovat suurin houkutus panna ranttaliksi, siinä unohtuu kokoon menevät matot.
Tässä tilanteessa saan Tummun pysähtymään käskyllä niille jalansijoille, millä se seisoo. Tämä onnistuu myös elävässä elämässä. Tähän asti kaikki hyvin.
Mutta Tummu alkaa padota! Miten sen purkaa. Tietenkin voi kopata koiran syliin ja kantaa vieraiden ohi, heittää portailta ulos..... Mutta siinä koira ei opi mitään.
Kumma kyllä, padon voi purkaa saamalla Tummun pää alas. Se käy näppärästi laittamalla napuista jonon ulko-ovelle asti. Siinä se purkautuu niitä napostellessa kuin tuhka tuuleen.
No oppiiko koira mitään? Pitäisikö sen oppia kun homma toimii aika mukavasti. Mutta........Hyödyllinen taito koiralle ja ohjaajalle olisi pystyä purkamaan pato kivuttomasti. Tummulle käyttäisin ruokaa, ja joitain hullua käskysanaa joka jonkin ajan kuluttua painaisi Tummun pään maahan, no, Tummuhan luulisi että siinä on makupala.
Humulla padon purku voi voi. Ensinnäkin Humun pato liittyy niin vahvasti laumaviettiin, ohjaaja keskeisesti, että sen on vaikea ymmärtää miksi pitäisi luopua käytännöstä, jota on hiestetty vuosi kausia. Kai sekin ruualla jotenkin onnistuisi.
Ase koiraa myöten! 20.12.2015
Joskus koirat tekevät tekoja, joita on vaikea tulkita. Mikä tämän kuvasarjan takana on? Tummu on käynyt niin monta kertaa liiterissä, että tietää turhaksi sinne puolimärkiä puita kantaa. Mutta nyt taisi selviä tämän projektin tarkoitus.
Ensin se nuuski maata, minäkin muka olisin siinä nähnyt suden, tai peräti karhun jäljet! Onneksi vieressä oli kunnon astalo jonka Tummu raappas hampaisiinsa kotiin lähtiessä. Se otti aseen mukaan! Näin meillä koiria luetaan!
maanantai 14. joulukuuta 2015
Mitäs se pato on? 14.12. 2015
Pato on maatiaiskielellä sanottuna, jokeen poikittain rakennettu este veden kululle, koirakielellä yllyttämistä, mutta ei päästämistä. Kuitenkin on monenlaista yllyttämistä, on suoranaista riehaantumista, jossa koira mukana. Riehuva koira harvoin patoaa, tarkemmin, ei koskaan siinä tilassa. Mutta tehokkain pato saadaan aikaan kun riehuva koira altistetaan patoamaan niin nopeasti kuin mahdollista. Voisiko tätä sanoa kevättulvaksi?
Tämä ei ole edes vaarallista, tällöin padosta tulee niin lyhyt, että koira pääsee toteuttamaan pyrkimystään viettipäämäärään juuri oikealla tavalla.
Kettumaisin pato tulee siitä, kun jo valmiiksi itsensä kuumentanutta koiraa aletaan patouttamaan. Helposti tulee tammeen murtumia ja vuotoja.
Laitetaampas molemmista pieni demostraatio:
Koiralle mieluisa patukka, jonka koira on tottunut saamaan heiton jälkeen haltuunsa. Pistetään koiran pää sekaisin onnesta riehumalla patukan kanssa niin, ettei koira sitä kuitenkaan saa itselleen. Kun klimaksi korkeimmalla, koira joko istumaan tai maahan tämän käskyn tulee tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, koiran on sitä myös toteltava samalla lailla, nyt sitten ohjaajan energialla padotaan koira muutamaksi sekunniksi, patukka ilmaan, koira perään... hyvin suorittuna ja ajoitettuna melekonen mielenkohotus ja mielenhallinta temppu!
Kakkosdemo:
Koira naukuu ovella, sillä on joko kusihätä tai muuten ulkohätä. Tässä voi toimia neljällä lailla: Vedetään koira pois ovelta. Päästeään koira ulos, Päästetään koira ulos kun on hiljaa. Ja se viheliäisin tapa: Padotaan koira olemaan hiljaa ja päästetään sitten karmien kanssa ulos. Jos löytyisi desibelimittari jolla voisi mitata, a: Se vinkumisen volymimäärän jonka koira tuhlaa kun kitisee ulos menoa, b: Sen raivoisan karjaisun jonka koira päästää kun pato sortuu, näiden kahden kokonaisvolymi energiat voisivat olla hyvin lähellä toisiaan.
Tästähän se nimikin tulee, hiljaa soljuva virta, vinkuminen, äkkiä murtuva pato, vesiryöppy!
Joen rannalla syntyneen pitäisi näköjään enemmän käyttää näitä vesistötermejä.
Tämä ei ole edes vaarallista, tällöin padosta tulee niin lyhyt, että koira pääsee toteuttamaan pyrkimystään viettipäämäärään juuri oikealla tavalla.
Kettumaisin pato tulee siitä, kun jo valmiiksi itsensä kuumentanutta koiraa aletaan patouttamaan. Helposti tulee tammeen murtumia ja vuotoja.
Laitetaampas molemmista pieni demostraatio:
Koiralle mieluisa patukka, jonka koira on tottunut saamaan heiton jälkeen haltuunsa. Pistetään koiran pää sekaisin onnesta riehumalla patukan kanssa niin, ettei koira sitä kuitenkaan saa itselleen. Kun klimaksi korkeimmalla, koira joko istumaan tai maahan tämän käskyn tulee tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, koiran on sitä myös toteltava samalla lailla, nyt sitten ohjaajan energialla padotaan koira muutamaksi sekunniksi, patukka ilmaan, koira perään... hyvin suorittuna ja ajoitettuna melekonen mielenkohotus ja mielenhallinta temppu!
Kakkosdemo:
Koira naukuu ovella, sillä on joko kusihätä tai muuten ulkohätä. Tässä voi toimia neljällä lailla: Vedetään koira pois ovelta. Päästeään koira ulos, Päästetään koira ulos kun on hiljaa. Ja se viheliäisin tapa: Padotaan koira olemaan hiljaa ja päästetään sitten karmien kanssa ulos. Jos löytyisi desibelimittari jolla voisi mitata, a: Se vinkumisen volymimäärän jonka koira tuhlaa kun kitisee ulos menoa, b: Sen raivoisan karjaisun jonka koira päästää kun pato sortuu, näiden kahden kokonaisvolymi energiat voisivat olla hyvin lähellä toisiaan.
Tästähän se nimikin tulee, hiljaa soljuva virta, vinkuminen, äkkiä murtuva pato, vesiryöppy!
Joen rannalla syntyneen pitäisi näköjään enemmän käyttää näitä vesistötermejä.
lauantai 12. joulukuuta 2015
Motivaatio? 12.12.2015
Kymmenkirjaimisen sanan täytyy olla todella tärkeä, kun noin pitkäksikin on venytetty. Onko motivaatio työntävää, tai vetävää voimaa, voisiko se olla molempia. Tulisiko ilman motivaatiota elämästä mitään, olisiko edes elämää?
Ai tämä oli koira blogi.
Koiran motivaatiot? Motivaatio pysyä hengissä, siihen se taitaa suurin osa alamotivaatioista kiertyä. Että pysyy hengissä on oltava olemassa, ja jatkettava samankaltaisten olemassaoloa. Ei koira varmaan ajattele, että hänen pitää syödä nukkua ja löytää elämänkumppani, että viidenkinkymmenen vuoden kuluttua olisi hänen jälkeläisiään täällä maan päällä. Ei, koska siitä motivaatiosta huolehtii vietit ja vaistot. Nälkä on suuri motivaattori. Nälkään on yhdistetty motivaatio syödä juuri sitä, josta on hyötyä, tämä menee usein maku - ja hajuhermojen kontolle.
Höh Koirankoulutusblogi?
Jätetään pentu yksin synkkään sateiseen metsään, sellaiseen lukkopantaan, joka aukeaa noin kymmenen minuutin kuluttua. Siinä ajassa ohjaaja ehtii lähes kilometrin päähän. Lukko aukeaa, pentu huomaa olevansa vapaa. Ei epäilystäkään, etteikö pentu olisi sataprosenttisesti motivoitunut etsimään äsken poistuneen emon sijaisen. Ja kun motivaatiomoottori käy täysillä, pennun kaikki aistit ovat käytössä, ei ole lopputuoksesta epäselvyyttä.
Otetaan vasta ruokaansa sulatteleva koira sohvalta, lähdetään koulutuskentälle. (koira saanut maukkaan lihaisan aterian tunti sitten). Jätetään koira kentän päähän makaamaan , vielä hieman epämääräiseen tilaan, kun joskus on pitänyt maata häiriöistä huolimatta liikkumatta. Nyt kutsumme hyvinsyöneen koiran luoksemme, houkuttimena puolikourallista napuja, voisi varmaan verrata näiden kahden tapauksen motivaatioiden voimakkuutta?
Arkipäiväinen motivaatio: Tummun pitää nykyelämässä istua ennen ulos menoa. - Ajattelen, että Tummun olisi varmaan hyvä käydä ulkona. - Tummu on toista mieltä. Mutta kun vaihtoehto sen mielestä kai, menenkö ulos, tai itkenkö ja menen? Niin tottakai ensimmäinen ehto parempi. Mutta kun vielä pitää istua! Iiiiistunhan minä, kun ei mihinkään kiire. (arvostelu puutteellinen ei motivoitunut) . Annas olla kun Tummulle tulee hätä, kiertää muutaman kerran eteinen, keittiö, makuuhuone, tv huone, ympyrää, pitäähän tuo huomioida!
No, niin lähetään ulos! Nyt se kuulee jokaisen ulos viittaavan sanan, näkee jokaisen eleen joka sinne päinkään, ja istuminen on salaman nopea!
Koulttajan ongelma alkaa tästä.... Miten saada Tummu istumaan nopeasti myös silloin, kun ulos meno on lähinnä velvollisuus? Toki voi motivoida heittämällä ovenraosta mehevän ydinluun portaille Tummun nähden? Tässä tosin saattaa ylimotivaatio tulla esteeksi, koiralla nousee yksityisyrittäjän henki päälle, jospa vain menisin ilman manöövereja.
Mutta kun pitäisi saada se motivaatio muuten vireille. Pitääkö sitä vain hakea tilanteeseen sopiva ratkaisu, esim. laumavietistä yhdistettynä saalisviettiin.
Käytännössä minä olen menossa hirveällä ryminällä ulos Tummua hetsaten, mutta ähä.... ennen kynnystä stop! Joopas istui nopeaan.
Uskoisin, että tätä menetelmää käyttäisin, jos pitäisi tuo tavoite saavuttaa, koska: Tummu kusee harvoin, toistoja ei millään tarpeeksi, eikä sen älli siihen riittäisikään yhdistää niitä. Lihanpaloja ei ole aina saatavilla, tehoa kyllä siitäkin löytyisi.
Kuitenkin pidän siitä, että koiran saan minä! Ei lihanpala motivoitua nopeaan kurin alaiseen toimintaan.
Motivaation alla tapahtuva koulutus on tarkkaa hommaa, helposti tulee luistettua, teempähän tuon liikkeen, kun minä ja koira sen osaamme, eikä tule huolehdittua siitä, että koiran ja minun motivaatio olisi kaakossa!
Ai tämä oli koira blogi.
Koiran motivaatiot? Motivaatio pysyä hengissä, siihen se taitaa suurin osa alamotivaatioista kiertyä. Että pysyy hengissä on oltava olemassa, ja jatkettava samankaltaisten olemassaoloa. Ei koira varmaan ajattele, että hänen pitää syödä nukkua ja löytää elämänkumppani, että viidenkinkymmenen vuoden kuluttua olisi hänen jälkeläisiään täällä maan päällä. Ei, koska siitä motivaatiosta huolehtii vietit ja vaistot. Nälkä on suuri motivaattori. Nälkään on yhdistetty motivaatio syödä juuri sitä, josta on hyötyä, tämä menee usein maku - ja hajuhermojen kontolle.
Höh Koirankoulutusblogi?
Jätetään pentu yksin synkkään sateiseen metsään, sellaiseen lukkopantaan, joka aukeaa noin kymmenen minuutin kuluttua. Siinä ajassa ohjaaja ehtii lähes kilometrin päähän. Lukko aukeaa, pentu huomaa olevansa vapaa. Ei epäilystäkään, etteikö pentu olisi sataprosenttisesti motivoitunut etsimään äsken poistuneen emon sijaisen. Ja kun motivaatiomoottori käy täysillä, pennun kaikki aistit ovat käytössä, ei ole lopputuoksesta epäselvyyttä.
Otetaan vasta ruokaansa sulatteleva koira sohvalta, lähdetään koulutuskentälle. (koira saanut maukkaan lihaisan aterian tunti sitten). Jätetään koira kentän päähän makaamaan , vielä hieman epämääräiseen tilaan, kun joskus on pitänyt maata häiriöistä huolimatta liikkumatta. Nyt kutsumme hyvinsyöneen koiran luoksemme, houkuttimena puolikourallista napuja, voisi varmaan verrata näiden kahden tapauksen motivaatioiden voimakkuutta?
Arkipäiväinen motivaatio: Tummun pitää nykyelämässä istua ennen ulos menoa. - Ajattelen, että Tummun olisi varmaan hyvä käydä ulkona. - Tummu on toista mieltä. Mutta kun vaihtoehto sen mielestä kai, menenkö ulos, tai itkenkö ja menen? Niin tottakai ensimmäinen ehto parempi. Mutta kun vielä pitää istua! Iiiiistunhan minä, kun ei mihinkään kiire. (arvostelu puutteellinen ei motivoitunut) . Annas olla kun Tummulle tulee hätä, kiertää muutaman kerran eteinen, keittiö, makuuhuone, tv huone, ympyrää, pitäähän tuo huomioida!
No, niin lähetään ulos! Nyt se kuulee jokaisen ulos viittaavan sanan, näkee jokaisen eleen joka sinne päinkään, ja istuminen on salaman nopea!
Koulttajan ongelma alkaa tästä.... Miten saada Tummu istumaan nopeasti myös silloin, kun ulos meno on lähinnä velvollisuus? Toki voi motivoida heittämällä ovenraosta mehevän ydinluun portaille Tummun nähden? Tässä tosin saattaa ylimotivaatio tulla esteeksi, koiralla nousee yksityisyrittäjän henki päälle, jospa vain menisin ilman manöövereja.
Mutta kun pitäisi saada se motivaatio muuten vireille. Pitääkö sitä vain hakea tilanteeseen sopiva ratkaisu, esim. laumavietistä yhdistettynä saalisviettiin.
Käytännössä minä olen menossa hirveällä ryminällä ulos Tummua hetsaten, mutta ähä.... ennen kynnystä stop! Joopas istui nopeaan.
Uskoisin, että tätä menetelmää käyttäisin, jos pitäisi tuo tavoite saavuttaa, koska: Tummu kusee harvoin, toistoja ei millään tarpeeksi, eikä sen älli siihen riittäisikään yhdistää niitä. Lihanpaloja ei ole aina saatavilla, tehoa kyllä siitäkin löytyisi.
Kuitenkin pidän siitä, että koiran saan minä! Ei lihanpala motivoitua nopeaan kurin alaiseen toimintaan.
Motivaation alla tapahtuva koulutus on tarkkaa hommaa, helposti tulee luistettua, teempähän tuon liikkeen, kun minä ja koira sen osaamme, eikä tule huolehdittua siitä, että koiran ja minun motivaatio olisi kaakossa!
perjantai 11. joulukuuta 2015
Ei se niin monimutkaista ollutkaan. 11.12.2015
Humulla ja Tummulla on tapana laittaa ranttaliksi, ei nyt päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa. Humun kunnon kohenemismittarina tämä oiva apu.
Suoritus tapahtuu niin, että Tummu ottaa yhden sen lempileluista, alkaa haastaa Humua laittaa päänsä Hummerin selänpäälle, siitä se show alkaa. Rähinää painimista, painimista rähinää, välillä vähän nuuskitaan, sitten jatketaan. Tuntikin voi olla lyhyt aika.
Tuohan aivan hassun näköstä hommaa? Onko lelu Tummulla osoittamassa sen vaarattomuutta, osittain. Mutta yksinkertainen syy, kun tarkemmin seurailin hommaa, niin aivan arkipäiväinen syy löytyi.... Tummu raukka yrittää tarjota sitä lelua Humulle kisailtavaksi, Humun jokin, ehkä auktoriteetti, tai sen menettämisen pelko estää sitä ottamasta siihen kiinni, yksi syy myös, kun joskus Humu on erehtynyt koppaamaan edessä heiluvaan leluun, Tummun tosikkomainen vanhanpiian luonto ei annakaan ottaa alussa rauhallisesti, vaan suuttuu silmittömästi, eihän Humu turhaan halua tappelua aloittaa, kun minäkin vielä katselen.
Asa ja Nasse, äiti ja poika olivat tässä asiassa mestareita, saattoivat puolikin tuntia vetää kapulavetoa, välillä vähän löysäten ja leväten. Joskus niinkin, että toinen oli häkissä, toinen ulkopuolella, jompikumpi tarjosi käpin häkin verkon läpi, sitten alkoi veto. Tämän leikin kielsin, kun aina jomman kumman ikenet verillä.
Suoritus tapahtuu niin, että Tummu ottaa yhden sen lempileluista, alkaa haastaa Humua laittaa päänsä Hummerin selänpäälle, siitä se show alkaa. Rähinää painimista, painimista rähinää, välillä vähän nuuskitaan, sitten jatketaan. Tuntikin voi olla lyhyt aika.
Tuohan aivan hassun näköstä hommaa? Onko lelu Tummulla osoittamassa sen vaarattomuutta, osittain. Mutta yksinkertainen syy, kun tarkemmin seurailin hommaa, niin aivan arkipäiväinen syy löytyi.... Tummu raukka yrittää tarjota sitä lelua Humulle kisailtavaksi, Humun jokin, ehkä auktoriteetti, tai sen menettämisen pelko estää sitä ottamasta siihen kiinni, yksi syy myös, kun joskus Humu on erehtynyt koppaamaan edessä heiluvaan leluun, Tummun tosikkomainen vanhanpiian luonto ei annakaan ottaa alussa rauhallisesti, vaan suuttuu silmittömästi, eihän Humu turhaan halua tappelua aloittaa, kun minäkin vielä katselen.
Asa ja Nasse, äiti ja poika olivat tässä asiassa mestareita, saattoivat puolikin tuntia vetää kapulavetoa, välillä vähän löysäten ja leväten. Joskus niinkin, että toinen oli häkissä, toinen ulkopuolella, jompikumpi tarjosi käpin häkin verkon läpi, sitten alkoi veto. Tämän leikin kielsin, kun aina jomman kumman ikenet verillä.
torstai 10. joulukuuta 2015
Nouto se mukavaa on, vai onko? 10.12.2015
Päätin kokeilla, miten nouto onnistuu kun koira ei suostu aukaisemaan suutaan? Ensin piti saada koiran suu kiinni. Helppo nakki. Helläkoukkua kun vähän aikaa kalisteli Tummun hampaissa, jopas ymmärsi vanhapiika pistää joskus kovastikin puhuvan leipäläpensä kiinni. Melkein pysyvän näköisesti. Tavoite yksi saavutettu. Nyt sitten oli tahallaan, tai tahttomasti unohdettu autuaasti irroittamisen jälkeiset palkat ym...
Otetaampas asiaksi. Palkka käteen, kuin ennenkin, hah.... Se olisi kelvannut Tummulle ilman mitään työntekoa, siitä tulikin sille elämää suurempi juttu. Suun aukaisemisesta viis, kunhan saa tuon ruokapalan. Havaittavissa selvää sijaistoimintaa. Mutta eihän palkan tarvitse tulla oikeastaan mistään, kunhan tulee, (pennulla eri juttu). Otetaampas alusta: Tummu tietää saavansa makupalan kunhan irroittaa otteen hellakoukusta, mutta ensin pitäisi ottaa se otekin. Nyt ei tullutkaan avuksi sitä pientä saalisvietin poikasta, joka aina ennen puukapulaan tuli. Ja pari kertaa myös koukkuun, kun vähän ruuvattiin. Nyt tuo koukku oli ikävä vehe. Mutta kun makupalat olivatkin näkyvällä paikalla, Tummu varmasti tiesi, että sieltä niitä saa, tuli suun aukaiseminen paljon helpommaksi, jopa erittäin helpoksi, niin tämäkin ropleema ratkaistiin. Jonkin verran ajoitusten kanssa myös pelasimme, mutta palkan houkutus olisi se suurin tekijä.
Otetaampas asiaksi. Palkka käteen, kuin ennenkin, hah.... Se olisi kelvannut Tummulle ilman mitään työntekoa, siitä tulikin sille elämää suurempi juttu. Suun aukaisemisesta viis, kunhan saa tuon ruokapalan. Havaittavissa selvää sijaistoimintaa. Mutta eihän palkan tarvitse tulla oikeastaan mistään, kunhan tulee, (pennulla eri juttu). Otetaampas alusta: Tummu tietää saavansa makupalan kunhan irroittaa otteen hellakoukusta, mutta ensin pitäisi ottaa se otekin. Nyt ei tullutkaan avuksi sitä pientä saalisvietin poikasta, joka aina ennen puukapulaan tuli. Ja pari kertaa myös koukkuun, kun vähän ruuvattiin. Nyt tuo koukku oli ikävä vehe. Mutta kun makupalat olivatkin näkyvällä paikalla, Tummu varmasti tiesi, että sieltä niitä saa, tuli suun aukaiseminen paljon helpommaksi, jopa erittäin helpoksi, niin tämäkin ropleema ratkaistiin. Jonkin verran ajoitusten kanssa myös pelasimme, mutta palkan houkutus olisi se suurin tekijä.
sunnuntai 6. joulukuuta 2015
Pentupäivitys. 6.12.2015
Tähän ensimmäinen pentupäivitys. Hätäisen laskelman mukaan hakupäivän takaraja olisi 18.3.2016! Siihen on nyt 6.12. 102 aamua. Kohta on satanen rikki! Toki pitää käydä itseään rääkkäämässä ainakin yksi jos ei kaksi välikatselukeikkaa Vaajakoskella.
perjantai 4. joulukuuta 2015
Humulla tusina täyteen. 4.12.2015
Merkkipäivänä tulee väistämättä mieleen muistoja, niin hyviä, kun vähemmän hyviä. Humun taival on ollut kokonaisuutena tähän asti normaalia koiran elämää. Humu itse ei ole normaali koira! Sillä on itsetuhoavia ominaisuuksia sisäänrakennettu. Sen aivot pumppaa lihaksiin vielä silloinkin, kun pitäisi hellittää testostereonia, rikkihän siinä vähitellen menee. Humu antaa sellaisen kuvan, että se olisi vihainen! Kertaakaan se ei ole osoittanut ihmisille pahoja aikeita. Eikä se ole kaikkein pahin toisia koiriakaan kohtaan. Piirre, joka vielä rasittaa Humun psyykettä ja ehkä fysiikkaakin on sen "yhdenihmisen" koira ominaisuus. Sille kaikki muu aika on odottamista. Ylipaineisen testosteroni pumpun seurauksena Humun on vaikea rentoutua, sen lihakset ovat aina lähtökuopissa. Tällaisen elämän lahjan saaneen koiran luulisi olevan jo mullan alla aikoja sitten, onneksi tässä kohtaa ennusteet eivät pidä paikkansa.
Juolahti mieleen, kun Humun ikää pohdein, mitä jos.... Koiran tehollinen ikä olsi sama kuin ihmisen? Kuvitelma, Humu olisikin se minun ensimmäien koira, iältään nyt vähän päälle neljän kymmenen. Mies parhaassa iässä. Millainen suhde meillä olisi, voisimme käydä kisoissa vielä monta vuotta, lähinnä minulle se rajoitus tulisi. Olisiko Humu millainen kokeissa, kun niitä takana jo nelisenkymmentä vuotta, miten meidän yhteistyö pelaisi? Vai onko koiran kapasiteetti pakattu niin, että se oppii ne asiat kuukausissa, joissa tällaisella ylipitkä ikäisellä menisikin vuosia?
En vedä ajatushöpinää niin pitkälle, että muuttaisin koiran älykkyyden kasvamaan sitä enemmän mitä vanhemmaksi se tulee. Älykäs Humu on nyt, mutta tuollainen se on ollut jo kymmenen vuotta!
HUMPALLE PITKÄÄ IKÄÄ JA ONNEA TÄSTÄ HETKESTÄ!
ps. Humun luonnetta kuvaa sekin, kun sille pentuna opetin määrättyyn paikkaan tuijottamisen, (kontaktin) sen päässä se on niin vahvana, etten uskalla edes testata kuinka vahvana. Nyt asetin pari napua tuolin päälle, Humu otti kontaktin vasempaan olkapäähäni. Se olisi ollut tuossa asennossa maailman tappiin. Otin aika kauan noita kuvia, voi olla ykkös ja kolmoskuvan välillä monta minuutta ja Humu tuijottaa.... Ihme otus!
maanantai 30. marraskuuta 2015
Tummulle tekemistä. 30.11.2015
Eipä tahdo löytyä mitään järjestelmällistä. Nyt on kuitenkin sellainen oppimisen meininki, ottaa vastaan aivan erilailla tietoa kuin pariviikkoa sitten. Mikä lie aukesi koiran päässä. Olihan sillä pieni vaikea kausi tässä mennäviikolla. En tiedä mistä johtui, mutta jotain oli pielessä Tummun päässä. Nyt on palattu normaaliin. Voisiko leikatulla nartulla vielä olla jonkinlainen hormoonikierto, joka silloin tällöin tulee pintaan?
perjantai 27. marraskuuta 2015
Editointikokeilu. 27.11.2015 Kokeiluksi jäi!
torstai 26. marraskuuta 2015
Tieto lisää tuskaa. 26.11.2015
Tässä iltapäivällä kun tuli mieleen tämäkin foorumi, aloin tuumailla mitä tiedolla tekee koiran koulutuksessa? Että jonkinlaisen vastauksen saisi, parasta kaivella jälleen historian pölyisiä arkistoja.
Halli: En tiennyt koirankoulutuksesta yhtään mitään. Oli miltei lyömätön tottiksessa. Kokojoe sama linja jatkui, yksin kouluttelin, eihän sen kanssa olisi kehdannut mihinkään kentälle mennä.
No siellä kyllä muitten koiria kouluttelin, ja sehän parasta oppia on. Numa, tuossa metsätiellä se oppinsa sai, ei tarvinnut kenttiä. Nassen kanssa joskus kävin Kiltan kentällä, annoin koiran aina jollekin toiselle pideltäväksi, kun kouluttelin muita. Ei siitä riviin. Vasta Mancon tultua kävin Sysimiilua kuuntelemassa sillä korvalla. Ja Riitalla Wackerin koulutusta katselemassa, se kyllä kannatti, antoi hyvin vakavan ja varman kuvan omasta taidostaan. Toki olin toko koulutusohjaaja kurssit käynyt, ja pitänytkin muutamat itse. Seiko oli se koira, joka oli mukana Hiturin kurssilla, tekikin parin minuutin seuraamis liikkeen. Hiturin kommetti - älä löntystele- tarkoitti varmaan koiraa.... Mutta tiimejä meillä oli, lähinnä kävimme jäljillä, tottikset jäi vähiin.
Ylivoimaisesti parasta oppia toisten koulutusten ja kilpailujen katseleminen. Tuomarina siinä on aitio paikalla. Lavikaisella oli hyviä juttuja, mutta ei niitä tullut käytettyä.
Alkuun: Mitä pitää tietää kun koiralle kouluttaa melkohyvän tottiksen. Ei oikeastaan muuta kuin säännöt suunnilleen. Kaiken a ja o on hyvä karma kun koiran kanssa alkaa pelata, ei menetelmät vain se tunne, nyt tämä homma toimii näin, kaikki menee kuin itsestään.
Miksi Halli oli niin hyvä tottiksessa, vaikka sai olla kolmivuotiaaksi pellossa? No se oli aina mukana, kunnioitimme toisiamme, koira oli neutraali ulkoisille häiriöille. Kiivas se oli, meinasi tulla iholle, kun opetin kauko-ohjausta. Ei pitänyt siitä, että korjasin sen jalkojen asentoa seisomaan noustessa. Mutta seuraavana iltana se teki liikkeen ilman korjaamisia.
Nyt kun pentu tulee, haluan nollata pääni täysin nollille kaikista koulutusoppaista, ohjeista ja kikka kolmosista. Teen koirasta omanlaiseni, se onnistuu ok. jos ei niin ei. Tuo - jos ei niin ei, - oli vain lauserakenteen kokoamista varten!
Halli: En tiennyt koirankoulutuksesta yhtään mitään. Oli miltei lyömätön tottiksessa. Kokojoe sama linja jatkui, yksin kouluttelin, eihän sen kanssa olisi kehdannut mihinkään kentälle mennä.
No siellä kyllä muitten koiria kouluttelin, ja sehän parasta oppia on. Numa, tuossa metsätiellä se oppinsa sai, ei tarvinnut kenttiä. Nassen kanssa joskus kävin Kiltan kentällä, annoin koiran aina jollekin toiselle pideltäväksi, kun kouluttelin muita. Ei siitä riviin. Vasta Mancon tultua kävin Sysimiilua kuuntelemassa sillä korvalla. Ja Riitalla Wackerin koulutusta katselemassa, se kyllä kannatti, antoi hyvin vakavan ja varman kuvan omasta taidostaan. Toki olin toko koulutusohjaaja kurssit käynyt, ja pitänytkin muutamat itse. Seiko oli se koira, joka oli mukana Hiturin kurssilla, tekikin parin minuutin seuraamis liikkeen. Hiturin kommetti - älä löntystele- tarkoitti varmaan koiraa.... Mutta tiimejä meillä oli, lähinnä kävimme jäljillä, tottikset jäi vähiin.
Ylivoimaisesti parasta oppia toisten koulutusten ja kilpailujen katseleminen. Tuomarina siinä on aitio paikalla. Lavikaisella oli hyviä juttuja, mutta ei niitä tullut käytettyä.
Alkuun: Mitä pitää tietää kun koiralle kouluttaa melkohyvän tottiksen. Ei oikeastaan muuta kuin säännöt suunnilleen. Kaiken a ja o on hyvä karma kun koiran kanssa alkaa pelata, ei menetelmät vain se tunne, nyt tämä homma toimii näin, kaikki menee kuin itsestään.
Miksi Halli oli niin hyvä tottiksessa, vaikka sai olla kolmivuotiaaksi pellossa? No se oli aina mukana, kunnioitimme toisiamme, koira oli neutraali ulkoisille häiriöille. Kiivas se oli, meinasi tulla iholle, kun opetin kauko-ohjausta. Ei pitänyt siitä, että korjasin sen jalkojen asentoa seisomaan noustessa. Mutta seuraavana iltana se teki liikkeen ilman korjaamisia.
Nyt kun pentu tulee, haluan nollata pääni täysin nollille kaikista koulutusoppaista, ohjeista ja kikka kolmosista. Teen koirasta omanlaiseni, se onnistuu ok. jos ei niin ei. Tuo - jos ei niin ei, - oli vain lauserakenteen kokoamista varten!
keskiviikko 25. marraskuuta 2015
Tiimin tuumailuja. 25.11.2015
Pientä takapakkia tuli tiimissä muutaman virhearvioinnin takia. Tämä korostaa aina vain enemmän sitä, kuinka vaikeaa ja tarkkaa on tehtyjen virheiden korjaaminen, kuinka tarkka on se, että siihen on oikeat välineet käytössä.
Taas tuli todistettua se, ettei sivusta katsottuna näe niitä syvimpiä syövereitä, mitä koiran ja ohjaajan yhteistyössä tapahtuu. Toki siinäkin esiintyy sellaisia väreilyjä, jotka hiipivät alitajuntaan, ne pitäsi sieltä vain rohkeasti tuoda esille, koskee myös oman koiran koulutusta.
Yksi hyvä esimerkki on, kun toko- tai pk-tuomarina tulee tunne, "nyt ei ole kaikki ok. tuolla koirakolla"? Sillon hälytyskellot soimaan, --- aha se nilkuttaa toista etujalkaa ---- aha se pelkää hyppytelinettä--- ne signaalit ovat häilyviä ohimeneviä, mutta tärkeitä.
Ehkä kymmenen vuoden tauko tylsistyttänyt talikkomiehen talikkoa, tai sitten on vielä vähän väsynyt olkapäällä istumiseen, pitkän tauon jälkeen. Siitä en pidä, että talikkomies vasta yöllä kertoo mitä tapahtuu?? Nyt oli asiatonta asiaa tämä päivitys.
Taas tuli todistettua se, ettei sivusta katsottuna näe niitä syvimpiä syövereitä, mitä koiran ja ohjaajan yhteistyössä tapahtuu. Toki siinäkin esiintyy sellaisia väreilyjä, jotka hiipivät alitajuntaan, ne pitäsi sieltä vain rohkeasti tuoda esille, koskee myös oman koiran koulutusta.
Yksi hyvä esimerkki on, kun toko- tai pk-tuomarina tulee tunne, "nyt ei ole kaikki ok. tuolla koirakolla"? Sillon hälytyskellot soimaan, --- aha se nilkuttaa toista etujalkaa ---- aha se pelkää hyppytelinettä--- ne signaalit ovat häilyviä ohimeneviä, mutta tärkeitä.
Ehkä kymmenen vuoden tauko tylsistyttänyt talikkomiehen talikkoa, tai sitten on vielä vähän väsynyt olkapäällä istumiseen, pitkän tauon jälkeen. Siitä en pidä, että talikkomies vasta yöllä kertoo mitä tapahtuu?? Nyt oli asiatonta asiaa tämä päivitys.
maanantai 23. marraskuuta 2015
Painetta pukkaa on ollut vähän liian pitkä tauko. 23.11.2015
Tuon sormenjälkitunnistajan vanhemman velipojan omistajan kanssa vaihdettu ajatuksia miten tuohon yhdistelmään pitäisi suhtautua. Vanhempi veli on kohta vuoden ikäinen, viilipyttymäinen otus, taitaa olla ensimmäisiä vuotamattomia Riittalaisia!
Mutta sehän tässä kauhistuttaa, kun tuo patoaminen onkin rakennettu minun sisään, saanko sen kuitenkin vuotamaan?
Joudun menemään itseeni, ja syvälle, koska kärsivällisyydestä tässä on kyse. Humun kanssa olin niin syvissä vesissä, että patoutin sitä ruokakupista lähtien, jatkuen tietenkin ulosmenoon, autoon menoon ym. Sitten huulipyöreänä ihmettelin, kun koira vinkuu. Ja tämä jatkui kentällä, aina ajoitus siinä timmissä, että koiran piti vähän patoutua. Kyllähän se näyttävää homma oli, parhaimmillaan. Mutta mitä se teki koiran ja minun psyykkeelle, huonoa.
Nyt täytyy Tummu laittaa sijaiskärsijäksi poistamaan meikäläisen patouttamisfobiat ja sietämään koiralta hieman maltillisempaa toimintaa.
Vaikeaa se on, kun katsoo omaa koirahistoriaa, ainoastaan Numa ja Halli olivat jotenkuten tasapainossa itsensä ja minun kanssa. Tietenkin voisi jatkaa samaa tahtia, kyllä tuloksia tulee tälläkin tavoin, mutta tylsäähän se on, jos ei jotain uutta kokeile.
Päivällä kokeilin livenä tuota istu-maahan- juttua, käsimerkit olivat molemmille koirille tuttuja.
Mutta se kertomisen arvoinen asia: Tummu teki korrektin rauhallisesti, olisin ottanut hitaudesta pisteen pois. 9 p. Humu teki täydellisen nopean kuitenkin korrektin suorituksen. 10 p.
Että kyllä se patouttaminen on tarpeenkin. Jos palataan vielä tuohon alkuun, jossa kirjoitin patouttamisesta lähinnä negatiivisessa mielessä. Ei, ei. Ei sellaisella koiralla mitään kunnon tuloksia tule, joka tekee liikkeet ns. siis tekee.....Mutta mutta, miten patouttaa koira, ettei se ala vuotamaan? Siinä se nuorallakävely tulee.
Notea en saanut missään tulanteessa patoutumaan. En saanut sillä niin paljon saalista nostettua, että olisi vaivautunut vähääkään patoon.
Tummun saan siviilissä kyllä patoutumaan, tekee sen tavallisissa toimissa jopa rajusti, mutta kun painetta laitetaan päälle, tulee verho Tummun silmien päälle.
Tummulla saalis nouseen vaikka pilviin, mutta kun pitäisi patouttaa, sillä kääntyy melkein aggression puolelle, joka toki hyvä asia, jos koiralle olisi pennusta asti opetettu, ettei se mikään paha asia ole. Nyt se hämmentyy niin paljon, ettei toimintakyky riitä kasaamaan kunnon suoritusta.
Mutta sehän tässä kauhistuttaa, kun tuo patoaminen onkin rakennettu minun sisään, saanko sen kuitenkin vuotamaan?
Joudun menemään itseeni, ja syvälle, koska kärsivällisyydestä tässä on kyse. Humun kanssa olin niin syvissä vesissä, että patoutin sitä ruokakupista lähtien, jatkuen tietenkin ulosmenoon, autoon menoon ym. Sitten huulipyöreänä ihmettelin, kun koira vinkuu. Ja tämä jatkui kentällä, aina ajoitus siinä timmissä, että koiran piti vähän patoutua. Kyllähän se näyttävää homma oli, parhaimmillaan. Mutta mitä se teki koiran ja minun psyykkeelle, huonoa.
Nyt täytyy Tummu laittaa sijaiskärsijäksi poistamaan meikäläisen patouttamisfobiat ja sietämään koiralta hieman maltillisempaa toimintaa.
Vaikeaa se on, kun katsoo omaa koirahistoriaa, ainoastaan Numa ja Halli olivat jotenkuten tasapainossa itsensä ja minun kanssa. Tietenkin voisi jatkaa samaa tahtia, kyllä tuloksia tulee tälläkin tavoin, mutta tylsäähän se on, jos ei jotain uutta kokeile.
Päivällä kokeilin livenä tuota istu-maahan- juttua, käsimerkit olivat molemmille koirille tuttuja.
Mutta se kertomisen arvoinen asia: Tummu teki korrektin rauhallisesti, olisin ottanut hitaudesta pisteen pois. 9 p. Humu teki täydellisen nopean kuitenkin korrektin suorituksen. 10 p.
Että kyllä se patouttaminen on tarpeenkin. Jos palataan vielä tuohon alkuun, jossa kirjoitin patouttamisesta lähinnä negatiivisessa mielessä. Ei, ei. Ei sellaisella koiralla mitään kunnon tuloksia tule, joka tekee liikkeet ns. siis tekee.....Mutta mutta, miten patouttaa koira, ettei se ala vuotamaan? Siinä se nuorallakävely tulee.
Notea en saanut missään tulanteessa patoutumaan. En saanut sillä niin paljon saalista nostettua, että olisi vaivautunut vähääkään patoon.
Tummun saan siviilissä kyllä patoutumaan, tekee sen tavallisissa toimissa jopa rajusti, mutta kun painetta laitetaan päälle, tulee verho Tummun silmien päälle.
Tummulla saalis nouseen vaikka pilviin, mutta kun pitäisi patouttaa, sillä kääntyy melkein aggression puolelle, joka toki hyvä asia, jos koiralle olisi pennusta asti opetettu, ettei se mikään paha asia ole. Nyt se hämmentyy niin paljon, ettei toimintakyky riitä kasaamaan kunnon suoritusta.
lauantai 21. marraskuuta 2015
Aina vain paranee. 21.11.2015
Haastattelin passinlukijan sukulaisten omistajia, hyvältä tuntuu! Olisiko nyt tulossa sellainen työkalu, että tuloksiakin alkaisi syntyä. Lievästi sanottuna aika jännittäviä aikoja eletään. Kevättä, kuten aina, odotan entistä kovemmin. Ensin pitää saada joulu pois jaloista, ja auringon suunta nousevalle kurssille. Vau!
perjantai 20. marraskuuta 2015
Passinlukija tulee taloon. 20.11.2015
Tällaisina levottomina aikoina on hyvä olla henkilökohtainen passinlukija. Jotenkin täytyy sinnitellä vielä neljä kuukautta, olla ertyisen varovainen ettei epämääräistä ainesta pääse liian lähelle häärimään. Huhtikuussa sitten helpottuu.
Palataampas Tummuun. Sattuneiden syiden vuoksi on Tummun koulutus jäänyt junnaamaan paikalleen...
Miksi?
- Sattuneet syyt
- Tavoitteen puute.
- Tavoitteet saavutettu.
Sattuneet syyt, toki passinlukijan tulon varmistuminen sai aikaan pienen hämmennyksen omassa koira ajatusmaailmassa.
Uutta ei ole, kun tavoite puuttuu, alkaa motivaatio rapista, tämä on tuttua bändihommissa, vaikka yksi keikka tiedossa, on harjoitusinto aivan eri luokkaa.
Tavoitteena oli virkistää omaa koiranlukutaitoa, virkistää omaa tiedostamatonta ajattelua tilanteissa, joihin selitystä ei ole. Saada taas kiinni se "polkupyörällä ajotaito" joka voi muhia kymmeniäkin vuosia. Kuitenkin se on tallella mutta ruosteessa. Nyt on mukava pitää Tummulla tätä tasoa yllä, pitää muistaa, että sytytin Tummussakin jonkinlaisen liekin, jota sitä pitää vaalia, ei tuottaa pettymystä vanhalle piialle.
Pieniä havaintoja Tummun koulutuksesta. Kun koira on pellossa muutaman vuoden, sen tiedon vastaanotto kyky jää paljon jälkeen sellaisesta, joka saa jatkuvasti jonkinlaista koulutusta. Selvästi asian huomaa koiran tarjoamassa liikkeessä. Jos aktiivisessa vaiheessa olevan koiralle ei anna käskyä esim. istu ennenkuin päästää sen päämäärään, mutta koiraa estetään sinne pääsemästä, tarjoaa tällainen koira nopeasti oikean toiminnan. Tummulla sen "ajatteleminen" voi viedä jopa minuutteja, pennulla sekunteja.
Suurin ongelma Tummun kanssa on, etten tunne sitä kuin pintapuolisesti. Se on hyvin nöyrä ja joustava käsitellä, steriileissä olosuhteissa. Mutta pienikin häiriö sekoittaa Tummun pasmat totaalisesti. Siinä tilassa se on arvaamaton! Ei vaarallinen, varsinkaan ihmisille, mutta sitä en tiedä kuinka pitkälle se veisi esim. koiratappelun. Sitten toinen hieman edellistä kumoava ominaisuus. Kun Osku tulee tänne, ei luotettavampaa kaveria Osku voi saada, se on ollut heti alusta lähtien. Samon Tummu ja Humu. Minun vikani, kun en ole kokeillut, olisiko nartuista myös Tummulle kaveriksi.
Mielenkiintoinen prosessi on myös pentuun totuttaminen.
Humu ja Osku tottui niin, että päästin Humun tilaan, jossa Osku jo oli. Itse aloin videoida tapahtumaa, asenteella syteen tai saveen. Siitähän se alkoi niiden "ystävyys". Teemana, emme puutu teidän väleihin.
Nyt onkin dilemma, en luota Tummun niin paljon kun luotin Humuun..... Huh....
Palataampas Tummuun. Sattuneiden syiden vuoksi on Tummun koulutus jäänyt junnaamaan paikalleen...
Miksi?
- Sattuneet syyt
- Tavoitteen puute.
- Tavoitteet saavutettu.
Sattuneet syyt, toki passinlukijan tulon varmistuminen sai aikaan pienen hämmennyksen omassa koira ajatusmaailmassa.
Uutta ei ole, kun tavoite puuttuu, alkaa motivaatio rapista, tämä on tuttua bändihommissa, vaikka yksi keikka tiedossa, on harjoitusinto aivan eri luokkaa.
Tavoitteena oli virkistää omaa koiranlukutaitoa, virkistää omaa tiedostamatonta ajattelua tilanteissa, joihin selitystä ei ole. Saada taas kiinni se "polkupyörällä ajotaito" joka voi muhia kymmeniäkin vuosia. Kuitenkin se on tallella mutta ruosteessa. Nyt on mukava pitää Tummulla tätä tasoa yllä, pitää muistaa, että sytytin Tummussakin jonkinlaisen liekin, jota sitä pitää vaalia, ei tuottaa pettymystä vanhalle piialle.
Pieniä havaintoja Tummun koulutuksesta. Kun koira on pellossa muutaman vuoden, sen tiedon vastaanotto kyky jää paljon jälkeen sellaisesta, joka saa jatkuvasti jonkinlaista koulutusta. Selvästi asian huomaa koiran tarjoamassa liikkeessä. Jos aktiivisessa vaiheessa olevan koiralle ei anna käskyä esim. istu ennenkuin päästää sen päämäärään, mutta koiraa estetään sinne pääsemästä, tarjoaa tällainen koira nopeasti oikean toiminnan. Tummulla sen "ajatteleminen" voi viedä jopa minuutteja, pennulla sekunteja.
Suurin ongelma Tummun kanssa on, etten tunne sitä kuin pintapuolisesti. Se on hyvin nöyrä ja joustava käsitellä, steriileissä olosuhteissa. Mutta pienikin häiriö sekoittaa Tummun pasmat totaalisesti. Siinä tilassa se on arvaamaton! Ei vaarallinen, varsinkaan ihmisille, mutta sitä en tiedä kuinka pitkälle se veisi esim. koiratappelun. Sitten toinen hieman edellistä kumoava ominaisuus. Kun Osku tulee tänne, ei luotettavampaa kaveria Osku voi saada, se on ollut heti alusta lähtien. Samon Tummu ja Humu. Minun vikani, kun en ole kokeillut, olisiko nartuista myös Tummulle kaveriksi.
Mielenkiintoinen prosessi on myös pentuun totuttaminen.
Humu ja Osku tottui niin, että päästin Humun tilaan, jossa Osku jo oli. Itse aloin videoida tapahtumaa, asenteella syteen tai saveen. Siitähän se alkoi niiden "ystävyys". Teemana, emme puutu teidän väleihin.
Nyt onkin dilemma, en luota Tummun niin paljon kun luotin Humuun..... Huh....
keskiviikko 18. marraskuuta 2015
Tummulle toistoja. 18.11.2015
Toistoja toistojen perään, kokeilin Tummun kestävyyttä tällaisessa toiminnassa. Sellaista en havainnut, että kestävyys olisi jotenkin laimentunut. Tummu ei enää mikääkään urheiluauto ole, mutta aivan kelvollisia liikkeitä tekee, mukavinta se, että se nauttii värkkäämisestä. Ja nukkuu paljon paremmin, osoituksena vilkastuneesta aivotoiminnasta.
maanantai 16. marraskuuta 2015
Meni vähän ketuille. 16.11.2015
Viikonloppuna en koiria, omia koiria nähnyt kuin vilaukselta, joten siirrytään suoraan maanantaihin.
Tummulle otin istujätöt lähes kymmenen kertaa, paikkaehdollistaminen on nyt todistettu. Seuraava askel siirtyä pikkuhiljaa sen vaikutusalueelta pois. Periaate, mikään muu ei rituaalissa muutu, kun paikan häivyttäminen vähitellen. Muutamat kapulan pidot ja nostot otin, pidot eritoten, kun piti itselle todistaa että se viiden sekunnin pito on maailman helpoin liike!! Näin vain ei tuntunut olevan viikonlopun aloluokan koirille. Kaksi koiraa yhteensä molempien päivien saldosta sai täydet.
Pieni konseptin sekoaminen tapahtui alo ja avo luokkien välillä kun ehdin lukea kapulaan tulleet viestit. Olihan siellä mukana Riitankin viesti....Vai sellainen yhdistelmä. Elämme mielenkiintoisia aikoja....
Tummulle otin istujätöt lähes kymmenen kertaa, paikkaehdollistaminen on nyt todistettu. Seuraava askel siirtyä pikkuhiljaa sen vaikutusalueelta pois. Periaate, mikään muu ei rituaalissa muutu, kun paikan häivyttäminen vähitellen. Muutamat kapulan pidot ja nostot otin, pidot eritoten, kun piti itselle todistaa että se viiden sekunnin pito on maailman helpoin liike!! Näin vain ei tuntunut olevan viikonlopun aloluokan koirille. Kaksi koiraa yhteensä molempien päivien saldosta sai täydet.
Pieni konseptin sekoaminen tapahtui alo ja avo luokkien välillä kun ehdin lukea kapulaan tulleet viestit. Olihan siellä mukana Riitankin viesti....Vai sellainen yhdistelmä. Elämme mielenkiintoisia aikoja....
lauantai 14. marraskuuta 2015
Ei paha. 13.11.2015
Tummu ollut reenikavereille, eikä oikein paha ollut sopeuttaa Tummu kentän hämärään. Ehkä tällaisella kouluttamattomalla koiralla viisi minuuttia riittää jonkinlaiseen sopeutumiseen, kun muita koiria ei näköpiirissä. Sitä ei viitsi edes ajatella, menisikö viisi tuntia, jos olisi. En pidä mahdottomana etteikö Tummu sopeutuisi kenttäkoulutukseenkin vielä, vaatii vain sisäkoulutuksen viemistä ulos, ja kun on näin kylmää...... Vaikka Tummun reenikaverit ovat jo korkeasti koulutettuja luuli Tummu raukka, että hänkin jonkinlainen palveluskoira on. No osasihan mennä käskystä autoon.
torstai 12. marraskuuta 2015
Pelaamista noutokapulalla, ja videolla. 11.11.2015
Mieleen juolahti tuolla ulkokartanolla käppäillessä, että Tummu pääsee liian vähälllä kun saa nuuskutella omiaan tuntikaupalla värkkätessäni jotain joutavaa.
Päätin kokeilla, miten tuollainen "kaupunkilaislähtöinen" ymmärtää käskyjä joita se ei ikinä ole saanut. (kyllä on koira päässyt ketoon). Tehtävänä oli mennä hakekasan päälle joitain etsimään, jota siellä ei ole, sekä jatkaa etsintää perunapuimureiden välissä, pointina oli, että sielläkään ei ole viettipäämäärään johtavaa palkkaa, vaan se, että saanko minä Tummun syttymään.
Tällainen joutava kokeilu päättyi molemminpuoliseen euforiaan ja tyytyväisyyteen itseemme!
Harmittaa kun noin hyviä ominaisuuksia ei ole tullut kaivettua Tummusta esiin muutamaa vuotta sitten. Mutta kun se pistooliapina on olkapäillä.
Illalla värkkäsin Lumian kahden kirjan väliin, painoin video nappulaa, otimme Tummun kanssa noutoliikkeen. Vein kapulan ja Tummu toi. Kamera kuvasi kapulalle lähdön ja luovutuksen. Vaikka ei kisasuorituksesta kyse, olen tavattoman tyytyväinen Tummun olemukseen ja ilmeeseen, koiran ollessa lähtövalmiina ja koko luovutuksen ajan. En varonut yhtään omaa käytöstä luovutus tilanteessa hyvin uhkaava kumartuminen koiran ylle, mutta Tummu oli täysin luottavainen siihen mitä tuleman pitää.
On siinä sellaisia lapsellisen luottavan hyviä puolia paljon. Ne häivyttää pitkäksi aikaa negatiiviset mietteet koirasta, miksi ylipäätään pitäisi olla negatiivisia mietteitä? Jos jotakin kohtaan niin maailman laajuista saksanpaimenkoiran jalostusta kohtaan! Koira on juuri sellainen millaiseksi se on tekohetkestä ja sen jälkeen muokkaantunut, ja mikä pahinta muokattu.
Rispektiä Tummulle!
ps. Tämä lyhyt koulutusjakso todistaa jälleen kerran sen, kuinka sietämätön elukka kouluttamaton saksanpaimenkoira on!
Päätin kokeilla, miten tuollainen "kaupunkilaislähtöinen" ymmärtää käskyjä joita se ei ikinä ole saanut. (kyllä on koira päässyt ketoon). Tehtävänä oli mennä hakekasan päälle joitain etsimään, jota siellä ei ole, sekä jatkaa etsintää perunapuimureiden välissä, pointina oli, että sielläkään ei ole viettipäämäärään johtavaa palkkaa, vaan se, että saanko minä Tummun syttymään.
Tällainen joutava kokeilu päättyi molemminpuoliseen euforiaan ja tyytyväisyyteen itseemme!
Harmittaa kun noin hyviä ominaisuuksia ei ole tullut kaivettua Tummusta esiin muutamaa vuotta sitten. Mutta kun se pistooliapina on olkapäillä.
Illalla värkkäsin Lumian kahden kirjan väliin, painoin video nappulaa, otimme Tummun kanssa noutoliikkeen. Vein kapulan ja Tummu toi. Kamera kuvasi kapulalle lähdön ja luovutuksen. Vaikka ei kisasuorituksesta kyse, olen tavattoman tyytyväinen Tummun olemukseen ja ilmeeseen, koiran ollessa lähtövalmiina ja koko luovutuksen ajan. En varonut yhtään omaa käytöstä luovutus tilanteessa hyvin uhkaava kumartuminen koiran ylle, mutta Tummu oli täysin luottavainen siihen mitä tuleman pitää.
On siinä sellaisia lapsellisen luottavan hyviä puolia paljon. Ne häivyttää pitkäksi aikaa negatiiviset mietteet koirasta, miksi ylipäätään pitäisi olla negatiivisia mietteitä? Jos jotakin kohtaan niin maailman laajuista saksanpaimenkoiran jalostusta kohtaan! Koira on juuri sellainen millaiseksi se on tekohetkestä ja sen jälkeen muokkaantunut, ja mikä pahinta muokattu.
Rispektiä Tummulle!
ps. Tämä lyhyt koulutusjakso todistaa jälleen kerran sen, kuinka sietämätön elukka kouluttamaton saksanpaimenkoira on!
keskiviikko 11. marraskuuta 2015
Jotanin tarttui. 10.11.2015
Heti aamulla kokeilin liikkeestä istumista, viiden sarja meni putkeen, joten epäilys heräsi, mitä nyt on pielessä? Tietenkin tämä on vasta kymmenen prosenttia lopullisesta tuloksesta, nyt vaikutta paikka paljon, joka on lisäksi lähes häiriötön. Tummulle jopa tuulen humina on häiriö. Mukava haaste on viedä liike ulos!
Siinä takkaa kohentaessa tuli mieleen, mitä Tummu meinaa rautaiseta kohennuskäpistä. Ei ranstakka, vaan puolimetriä pitkä koukkupäinen metallitanko. Koiran ominaisuudet ovat jakautuneet omiin lohkoihinsa, Tummu joka haukkuu pienestä luudan kolahduksesta seinää vastaan, on yliherkkä lähes kaikelle, otti raudan suuhun kuin leivän palan! Ettei Tummua aivan maanrakoon, en ole nähnyt sen väistävän ketään ihmistä! Toki kääntää hieman yli innokkaaksi tapaamiset, mutta ei se pelkää. Kaksijakoinen Tummu jonka pään sisään olisi mukava päästä.
Sitten varsinainen pommi! Humu jonka ruokavalioon kuuluu vain, ja vain Samilta haettu koiranruoka, sekä sen sekaan varkain sekoitettu lihaseos, tämän se syö, makkaraa ei koskaan, juustoa jos se on Oltermannin määrättyä laatua, ja siivuttu läpinäkyväksi siivuiksi, sitä menee yksi siivu, jos Tummu syö vieressä oma osaansa. Riisipuuro kattilan nuoleminen on Humulle joulu. Puuronkeiton ajan se odottaa kärsivällisesti, ja hätäilee, kun siirrän puuron pilikumiin, - älä kaikkea hyvä ihminen siirrä - Siihen kuumaan kattilaan kylmää maitoa, kattila lattialle, uskoisin, ettei Tummulla ole asiaa lähestyä jäähtyvää astiaa! Niin asiaan. Söin päärynää, Humu tuli noolaamaan, joka ei kuulu sen kuvioihin. Ajattelin, uhrataan nyt yksi päärynän pala roskiksiin, leikkasin ja annoin Humulle! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, Humppa söi melkein koko päärynän! Ei maailma niin paha paikka olekaan!
Siinä takkaa kohentaessa tuli mieleen, mitä Tummu meinaa rautaiseta kohennuskäpistä. Ei ranstakka, vaan puolimetriä pitkä koukkupäinen metallitanko. Koiran ominaisuudet ovat jakautuneet omiin lohkoihinsa, Tummu joka haukkuu pienestä luudan kolahduksesta seinää vastaan, on yliherkkä lähes kaikelle, otti raudan suuhun kuin leivän palan! Ettei Tummua aivan maanrakoon, en ole nähnyt sen väistävän ketään ihmistä! Toki kääntää hieman yli innokkaaksi tapaamiset, mutta ei se pelkää. Kaksijakoinen Tummu jonka pään sisään olisi mukava päästä.
Sitten varsinainen pommi! Humu jonka ruokavalioon kuuluu vain, ja vain Samilta haettu koiranruoka, sekä sen sekaan varkain sekoitettu lihaseos, tämän se syö, makkaraa ei koskaan, juustoa jos se on Oltermannin määrättyä laatua, ja siivuttu läpinäkyväksi siivuiksi, sitä menee yksi siivu, jos Tummu syö vieressä oma osaansa. Riisipuuro kattilan nuoleminen on Humulle joulu. Puuronkeiton ajan se odottaa kärsivällisesti, ja hätäilee, kun siirrän puuron pilikumiin, - älä kaikkea hyvä ihminen siirrä - Siihen kuumaan kattilaan kylmää maitoa, kattila lattialle, uskoisin, ettei Tummulla ole asiaa lähestyä jäähtyvää astiaa! Niin asiaan. Söin päärynää, Humu tuli noolaamaan, joka ei kuulu sen kuvioihin. Ajattelin, uhrataan nyt yksi päärynän pala roskiksiin, leikkasin ja annoin Humulle! Kyllä nyt on maailmankirjat sekaisin, Humppa söi melkein koko päärynän! Ei maailma niin paha paikka olekaan!
maanantai 9. marraskuuta 2015
Jättöjen mystiikkaa. 9.11.2015
Muutama vuosi sitten spl tilastoi kokeistaan liikkeet joissa tulee eniten epäonnistumisia. Ylivoimainen ykkönen oli silloin - liikkeestä istuminen - 53% virheosuudella. Muiden liikkeitten epäonnistumiset liikkui kymmenen prosentin tienoilla.
Tällainen apina selässä nyt sitten Tummulle jättöjä viisaamaan.
Tutuilla rituaaleilla menimme Tummun kanssa liikkeestä istumista läpi. Taisi puolituntia vieräthtää. Lopetimme, kun neljä kertaa tuli onnistunut suoritus normaalista vauhdista, toivottavasti vartaloavut olisivat minimissä, näin ainakin kovasti yritin. Tällä menetelmällä mitä käytin, ei tosin vartaloapuja tarvita.
Huomenna on uusi koetus, jännä nähdä mitä tästä pikaopiskelusta Tummun kalloon jäi!
Tällainen apina selässä nyt sitten Tummulle jättöjä viisaamaan.
Tutuilla rituaaleilla menimme Tummun kanssa liikkeestä istumista läpi. Taisi puolituntia vieräthtää. Lopetimme, kun neljä kertaa tuli onnistunut suoritus normaalista vauhdista, toivottavasti vartaloavut olisivat minimissä, näin ainakin kovasti yritin. Tällä menetelmällä mitä käytin, ei tosin vartaloapuja tarvita.
Huomenna on uusi koetus, jännä nähdä mitä tästä pikaopiskelusta Tummun kalloon jäi!
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
Vihdoin lepopäivä. 8.11.2015
Nythän olikin isäinpäivä, ja sehän tiesi Tummulle todellista lepopäivää, mitä nyt pikkusen vartiointia ja ilmaisuja,että jotain on taasen tulossa!
lauantai 7. marraskuuta 2015
Tänään lepopäivä. 7.11.2015
Huomenna on hyvät saumat tehdä vähän enemänkin tottista, siksi tänään melkein lepopäivä. Virkistelin Humulle käyttämiäni menetelmiä palkkauksella ohjaamisessa, Tummulla pitää olla kuitenkin talutin joka hetki käytettävissä, koska käytetty jne.... Tummu ei tee refleksimäisesti kuten Humu juuri sen takia, että siltä on puuttunut palkkiokoodi. Sitä taskullisella napuja herättelin Tummunkin aivokoppaan. Siinä missä Humu toimii vaistolla, joutuu Tummu vielä funtsaamaan mistä on kysymys. Kuitenkin pientä ahaa elämystä alkoi Tummun computerissa heräillä, ehkä siitä vielä tulee jouvukas koira?
perjantai 6. marraskuuta 2015
Sisäpiirin hommia. 6.11.2015
Tämän päivän harjoitukset teimme sisällä, Tummu ja Humu! Kapulaa otin Tummulle useita toistoja, vieden sen eri huoneisiin ja vähän piiloonkin. Näillä reissuilla ei ollut mitään vaikutusta luovutuksiin. Yhtä luottavaisesti Tummu istui edessä odottaen irti käskyä. Samoin Tein Humulla, Humulla joka vieläkin tuohoaa hanskan alle aikayksikön kun sillepäälle sattuu. Yhtä puhtaat oli kuin Tummullakin. Tummulla otin sitten ilman talutina ylipitkiä, ajallisesti seuraamisia, vähitellen alkaa perusasento löytyä. Se ei kuitenkaan ollut tämän päivän teema, vaan Tummun harjoituskestävyyden testaaminen.
Siinä missä Humu touhuaa sivulla jotain, on Tummu viileän rauhallinen ja helposti säädettävissä vuotamattomaksi steriilissä tilassa. Kuitenkaan ei saa tuudittautua liian hyvänolon tunteeseen, Outo paikka, siellä outoja tai tuttuja ihmisiä voi olla Tummulle ylittämätön asia. Jos sinniä riittää hivuttadun hiljaa pikkuliikkeitten kanssa tuonne Naapuria kohti, mukava tarkkailla, milloin alkaa Tummun ote herpaantua!
Siinä missä Humu touhuaa sivulla jotain, on Tummu viileän rauhallinen ja helposti säädettävissä vuotamattomaksi steriilissä tilassa. Kuitenkaan ei saa tuudittautua liian hyvänolon tunteeseen, Outo paikka, siellä outoja tai tuttuja ihmisiä voi olla Tummulle ylittämätön asia. Jos sinniä riittää hivuttadun hiljaa pikkuliikkeitten kanssa tuonne Naapuria kohti, mukava tarkkailla, milloin alkaa Tummun ote herpaantua!
torstai 5. marraskuuta 2015
Torstain tarinoita. 5.11.2015
Facebook on siitä hyvä, että se on rauhoittanut nämä blogit lähinnä omaan käyttöön, näitä ei enää lueta, moni ei edes tiedä, mikä blogi on. Nopeaa on muutos some rintamalla.
Miksi tänne jotku kirjoittaa? Itselleni tämä on oiva paikka laittaa asioita kronologiseen järjestykseen, pitää jonkinlaista päivä-harjoituskirjaa.
Miksi? Tätä pohdin, kun katselin Tummun toimintaa äsken pihalla. Se oli loogista, siinä oli selvä käyttäytymismalli. No, mutta nyt en enää muista, mikä se punainen lanka oli?
Siksi pitäisi rynnätä aina kuin aikaa on, tänne koneelle, kirjata huomiot ylös.
No nyt muistan. Otin mielijohteesta Tummun istumaan, tein jopa koulutusta ennakoivat rituaalit, hain taluttimen jne... Otin muutaman eteentulon. Ei palkkaa? Alkoi säälittää Tummu, mitäs nyt kun koira tekee hyvät työt, saa ehkä murahduksen palkaksi, jota minä luulen kiitokseksi!
Nuoren koiran, kun sille opetetaan liikkeet, on saatava palkka salaman nopeasti, joskus yllättäen, joskus jopa kesken liikkeen. (tämähän tuttua,) Silloin on kyse koiralle opetettavista uusista liikkeistä, ei taidon tarkistuksista. Tummulla tämä oli taidontarkistamista. Tummu on älykäs koira, pidin sillä "palkkiomoodia" yllä, menimme sisään siellä annoin vähän hyvää! Toimi! Tähän pitäisi pyrkiä kaikessa koulutuksessa, että koira joutuu tekemään pitkänkin työjanan, ennen kuin saa palkan. (koskee tietenkin koiraa joka osaa) Mutta tavaksi ei kannata ottaa "palkkaan vain harjoituksen lopussa". Koiran kuin koiran motivaatio voi lopahtaa jos on lopahtaakseen. Tietenkään työstä palkkautuva ei motivaatiotaan pudota. Hyvä on lahjoa harkkojen jälkeen, saa ohjaajakin hyvän mielen.
Pieniä niksejä, jotka kertoo missä mennään koulutuksen tasossa:
Laita koira sivulla maahan, siirry niin, että koira on oikealla puolella, anna käsky - istu - .
Tulkinta: Jos koira salamannopeasti siirtyy vasemmalle puolen istumaan, on se saanut paljon vartaloapuja ohjaajalta, on siis kilpailullisesti melko valmis, kun tietää jo rituaalin.
Jos koira istuu nopeasti oikealle puolen, osaa se istu käskyn erittäin hyvin. Kilpailullisesti tällainen käy esim. tokokokeeseen hyvin, pk-puolella ei tarvetta niin paljon esiinny. Jos koira hämmentyy, jatketaan koulutusta ja toistoja. Jos koira ei nouse lainkaan ylös, on koulutus jossain kohtaa mennyt pieleen, riippuen koiran ilmeestä, miten????
Seuraava testi:
Kävele pihalla koira on vapaana nuuskuttamassa. Pysähdy perusasentoon, (preussi) Jos koira tulee sivulle istumaan, on koulutus jo edennyt mukavasti, ja koira lukee vartaloasi kuin piru raamattua.
Tee seuraava koe, kun koira taasen nuuskuttelee, lähde kävelemään (ipokävelyä) rieppaasti eteenpäin. Jos koira tulee kontaktiin ja seuraa, on koulutus tässäkin tapauksessa hyvällä mallilla. Koirahan selvästi palkkaa itsensä työstä. Pitää muistaa, ettei koira ala hallita tilannetta, sillä on tapumusta tässätapauksessa niin tehdä.
Jos joskus saan pennun, luen nämä jutut läpi, vaikka hullulta tuntuu. Kun alkaa kirjoitella, tulee mieleen aivan erilailla asioita ja niksejä.
Outoa, että suurin osa näistä nikseistä minulle opetti SEIKO niminen koira!
Miksi tänne jotku kirjoittaa? Itselleni tämä on oiva paikka laittaa asioita kronologiseen järjestykseen, pitää jonkinlaista päivä-harjoituskirjaa.
Miksi? Tätä pohdin, kun katselin Tummun toimintaa äsken pihalla. Se oli loogista, siinä oli selvä käyttäytymismalli. No, mutta nyt en enää muista, mikä se punainen lanka oli?
Siksi pitäisi rynnätä aina kuin aikaa on, tänne koneelle, kirjata huomiot ylös.
No nyt muistan. Otin mielijohteesta Tummun istumaan, tein jopa koulutusta ennakoivat rituaalit, hain taluttimen jne... Otin muutaman eteentulon. Ei palkkaa? Alkoi säälittää Tummu, mitäs nyt kun koira tekee hyvät työt, saa ehkä murahduksen palkaksi, jota minä luulen kiitokseksi!
Nuoren koiran, kun sille opetetaan liikkeet, on saatava palkka salaman nopeasti, joskus yllättäen, joskus jopa kesken liikkeen. (tämähän tuttua,) Silloin on kyse koiralle opetettavista uusista liikkeistä, ei taidon tarkistuksista. Tummulla tämä oli taidontarkistamista. Tummu on älykäs koira, pidin sillä "palkkiomoodia" yllä, menimme sisään siellä annoin vähän hyvää! Toimi! Tähän pitäisi pyrkiä kaikessa koulutuksessa, että koira joutuu tekemään pitkänkin työjanan, ennen kuin saa palkan. (koskee tietenkin koiraa joka osaa) Mutta tavaksi ei kannata ottaa "palkkaan vain harjoituksen lopussa". Koiran kuin koiran motivaatio voi lopahtaa jos on lopahtaakseen. Tietenkään työstä palkkautuva ei motivaatiotaan pudota. Hyvä on lahjoa harkkojen jälkeen, saa ohjaajakin hyvän mielen.
Pieniä niksejä, jotka kertoo missä mennään koulutuksen tasossa:
Laita koira sivulla maahan, siirry niin, että koira on oikealla puolella, anna käsky - istu - .
Tulkinta: Jos koira salamannopeasti siirtyy vasemmalle puolen istumaan, on se saanut paljon vartaloapuja ohjaajalta, on siis kilpailullisesti melko valmis, kun tietää jo rituaalin.
Jos koira istuu nopeasti oikealle puolen, osaa se istu käskyn erittäin hyvin. Kilpailullisesti tällainen käy esim. tokokokeeseen hyvin, pk-puolella ei tarvetta niin paljon esiinny. Jos koira hämmentyy, jatketaan koulutusta ja toistoja. Jos koira ei nouse lainkaan ylös, on koulutus jossain kohtaa mennyt pieleen, riippuen koiran ilmeestä, miten????
Seuraava testi:
Kävele pihalla koira on vapaana nuuskuttamassa. Pysähdy perusasentoon, (preussi) Jos koira tulee sivulle istumaan, on koulutus jo edennyt mukavasti, ja koira lukee vartaloasi kuin piru raamattua.
Tee seuraava koe, kun koira taasen nuuskuttelee, lähde kävelemään (ipokävelyä) rieppaasti eteenpäin. Jos koira tulee kontaktiin ja seuraa, on koulutus tässäkin tapauksessa hyvällä mallilla. Koirahan selvästi palkkaa itsensä työstä. Pitää muistaa, ettei koira ala hallita tilannetta, sillä on tapumusta tässätapauksessa niin tehdä.
Jos joskus saan pennun, luen nämä jutut läpi, vaikka hullulta tuntuu. Kun alkaa kirjoitella, tulee mieleen aivan erilailla asioita ja niksejä.
Outoa, että suurin osa näistä nikseistä minulle opetti SEIKO niminen koira!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)